Pariisi

Pariisi

maanantai 31. lokakuuta 2016

Pariisista on selvitty kotiin jo torstain ja perjantain välisenä yönä, mutta matka ja matkustus veivät kaikki voimat, mistä syystä loppu viikkokin meni vielä ihan sumussa. Nyt viikonlopun jäljiltä alkaa taas olla energiaa muullekin kuin välttämättömälle.

Tälle lokakuun lopulle Pariisissa osui mitä kaunein ruska, jota ihastelin jo junamatkalla lentokentältä keskustaan. Mikäli aikaa olisi ollut hieman enemmän olisin varmasti poikennut tälläkin kertaa Givernyssa Monet'n puutarhassa ihastelemassa puutarhan väriloistoa. Suosittelisin siis niille, jotka tähän vuodenaikaan matkustavat Pariisiin! Puistomaisemista pääsin kuitenkin onnekseni nauttimaan keskiviikkoiltana käydessämme muutaman ystävän kanssa upeassa Parc des Buttes Chaumont puistossa, josta oli kauniista ruskasta johtuen vielä upeammat näkymät kuin Montmartrelta. Puiston suloisessa Pavillon Pueblassa istahdettiin drinkeille, juteltiin ystävien kesken ja jaettiin muistoja. Myöhemmin illasta kävimme syömässä upeasti sisustetussa Eugene Eugene ravintolassa.


Viimeisenä päivänä ennen paluulentoa muiden palattua iltapäiväksi töihin ehdin kiertää muutaman perinteisen nähtävyyden. Aloitin reittini Pariisin korkeimmalta rakennukselta Tour Montparnasselta. Näkyvyys tornista tuona päivänä oli melko huono, mutta siitä huolimatta näkymä valtavasta suurkaupungista oli vaikuttava. Näkymiä ihaillessani suunnittelin tarkasti reittini kohti Gare de Châtelet asemaa, josta reittini päätteksi nousin junaan kohti Charles de Gaullen lentokenttää. Matkanvarrella ehdin ihastella kaunista ruskaa ja vielä kauniisti kukkivia kukkia Jardin du Luxembourgin puistossa ja poiketa latinalaiskorttelin poikki ihastelemaan Notre Damen katedraalia. Koska aikaa oli vielä riittävästi tässä kohtaa päätin poiketa myös kuuluisalla Pont Neuf sillalla ja siinä samalla ihastella Seine joen varrella maisemia. Vielä viimeisenä ennen asemalle suuntaamista poikkesin Louvren taidemuseon pihan kautta. Kaiken tämän ehdin vajaassa neljässä tunnissa – melko hyvä suoritus ainakin omasta mielestäni!

kommenttia: 0

Tu me manques

Tu me manques

tiistai 25. lokakuuta 2016

Olen tuijotellut vuorotellen tyhjää viestikenttää ja selannut vanhoja kuvia. Päässä pyörii sata kysymystä ja aina vanhaan kysymykseen vastauksen saadessani herää taas uusia. Tunnetilat vaihtelevat epäuskosta surun kautta epämääräiseen ahdistavaan tyhjyyteen, kun on liian väsynyt enää ajattelemaan.

Pinterestiäni seuraavat ovat saattaneetkin huomata viime aikaisista pinnauksistani minne tieni seuraavaksi vie. Epämääräinen tieto reissuun lähdöstä tuli muutama viikko sitten. Tai oikeammin sain jostain itkun seasta sanottua, että nyt on mentävä – maksoi mitä maksoi. Suuntana on siis Pariisi, jonne matkustan nyt hyvästelemään rakasta ystävää. Sain onnekseni järjestettyä töiden puolesta siten, että molemmin puolin itse hautajaispäivää jää hieman aikaa, jonka vietän Pariisissa. Näin ollen ehdin paremmin käydä suruprosessia läpi ja jakaa muistoja kasvotusten muiden läheisten kanssa.

Viime kerrasta Pariisissa on melko tasan 5,5 vuotta ja postauksen kuvat ovatkin tuolta kerralta. Muistot tuolta matkalta liittyvät tietysti hyvin vahvasti juuri menehtyneeseen ystävään. Tällä kertaa luvassa on siis hyvin erilainen reissu, joten katsotaan mitä seuraavat kolme päivää tuovat tullessaan. Päivä kerrallaan on kuitenkin jatkettava eteenpäin. Pohdin alkuun pitkään kirjoitanko aiheesta mitään ja nytkin hetkeä ennen tekstin julkaisua vielä epäröin. Nyt olen kuitenkin jo lentokentällä ja siirtymässä pian lähtöportille - nähdään pian Pariisi!

kommenttia: 0

Asuntomessujen suosikit: 34 Koskela

Asuntomessujen suosikit: 34 Koskela

lauantai 22. lokakuuta 2016

Seinäjoen Asuntomessujen suosikki kohteekseni nousi yllättäen kohde numero 34 Koskela. Kohteen sisustus on Ulla Koskisen kädenjälkeä, jota on saatu ihastella aiemminkin esimerkiksi viime vuoden Vivola kohteessa. Ei siis mikään ihme, että tälläkin kertaa tyyli miellytti omaa silmää! Tosin tällä kertaa jo pitkään pintansa pitänyt marokkolainen tyyli on saanut väistyä ja tilalla on hieman japanilaishenkinen minimalismi.


Pehmeä moderni sisustus hyvin neutraaleine sävyineen yhdistettynä vaaleaan puuhun ei ole koskaan ollut se ihan oma juttu, mutta siitä huolimatta tämä kokonaisuus viehätti niin, että lopulta kohteesta tuli ihan ehdoton suosikkini! Avarassa ja seesteisessä tilassa mieli todella lepää. Todellisen vaikutuksen kohteessa teki sen suunnattoman kaunis keittiö. Onhan näitä vetimettiömiä yksinkertaisia keittiöitä nähty aiemminkin, mutta tässä kohtaa kyllä laadun erottaa, eikä kyseessä taidakaan olla ihan mikä tahansa keittiö. Valitettavasti objektiivin määrittelemät rajoitteet estivät kokonaisuudesta hyvän kuvan saamisen. Näin jälikäteen kohteesta lisää kuvia etsiessäni törmäsin myös täältä löytyvään kuvaan Talo Koskelan kauniista kylpyhuoneesta! Tämän olin jo ehtinyt unohtaa tai sitten en ole lopulta muistanut kylppärin puolelle kurkata ollenkaan.

Melko vannoutuneena kivitalojen ihastelijana pääsi tämän vuoden Asuntomessujen suosikkien listaus yllättämään itsenikin. Kivitalot kun oikein loistavat poissaolollaan suosikkilistauksessani vaikka vielä ei kyllä ole vuoden 2012 Tampereen Asuntomessujen Villa Hessen voittanutta. Muut kaksi suosikkiani tämän vuoden messuilta löydät täältä ja täältä, sekä kaikki aiemmat messupostaukset housing fair tunnisteen alta.

kommenttia: 0

Asuntomessujen suosikit: 5 Kotola

Asuntomessujen suosikit: 5 Kotola

torstai 20. lokakuuta 2016

Melkoisena vastakohtana edellisessä postauksessa esittelemälleni sisustukseltaan runsaalle ja niin kovin kodikkaalle Talo Pohjanmaalle ihastuin myös suuresti tähän suloiseen pieneen kotiin konseptitalo Kotolaan. Talon 91 neliöön ja kahteen kerrokseen mahtuu neljä huonetta, minkä lisäksi pihassa on pieni sauna. Tällä kertaa en tosin ihastunut ihan yhtä palavasti kuin viime vuoden Sato Studiokodin nähtyäni, jolloin olin valmis pakkaamaan tavarani ja muuttamaan heti. Runsaan puun käytön vuoksi konseptitalo kuitenkin edustaa ainakin itselleni ennemminkin mökkiasumista, enkä ole vielä valmis luopumaan kaupungin keskustan sykkeestä – ehkä siis mökkihaaveissa potentiaalinen vaihtoehto? Kaikenlaiset uudet asumisratkaisut ovat kuitenkin kiehtovia ja inspiroivia, sekä varmasti monen muunkin mielestä varsin tervetulleita.


Ainakin messujen aikana omistajaansa vielä etsivä talo oli sisustettu boheemisti ja hyvin minimalistisesti, jolloin talon kauniit rakenteet pääsivät hyvin oikeuksiinsa. Rouheat ja boheemit huonekalu sekä tekstiili valinnat pehmentävät muutoin minimalistista tyyliä ja tuovat lämpöä tilaan kylmän betonilattion vastapainoksi. Myös viherkasveja löytyi tästä kohteesta varmaankin jokaisesta tilasta, mikä rikkoi kivasti muutoin melko monokromaattista värimaailmaa.

Suosikkini tässä kohteessa oli upea betonilaatoitus, jota pitkin kohteen etuovelle kavuttiin. Unohdin tietysti kaikessa hurmoksessa ihan tyystin ottaa juuri siitä kuvan, mutta ainakin täältä löysin muutaman hyvän kuvan kohdasta. Onneksi muistin kuitenkin napata kuvan siitä kohteen toiseksi parhaasta jutusta nimittäin kylpyhuoneesta, jossa viehätti sen kauniin rosoinen seinä- ja lattiamateriaali. Myös moderni pieni valkoinen amme viehätti simppelillä muotokielellään. Ainiin ja se pieni, mutta niin suloinen pihasauna.. taisinpa juuri alkaa haaveilemaan ensimmäistä kertaa elämässäni omasta mökistä.

kommenttia: 0

Asuntomessujen suosikit: 24 Pohjanmaa

Asuntomessujen suosikit: 24 Pohjanmaa

tiistai 18. lokakuuta 2016

Kuluvan vuoden Asuntomessuilla eniten viehättivät hyvin minimalistiset kohteet, joissa mielikuvitukselle jäi tilaa täyttää vähän liiankin tyhjiltä tuntuvat tilat omilla rakkailla huonekaluilla ja esineillä. Kolmen kärkeen mahtui kuitenkin myös aika suora vastakohta näille minimalistisille upeuksille, jossa pienimmätkin koriste-esineet olivat jo löytäneet paikkansa. Kyseessä on siis tietysti Kannustalon kohde 24 Pohjanmaa, joka on taitavan Helena Karihtalan sisustama.


Kannustalon asuntomessukohteen inspiraationa on toiminut perinteinen pohjalaistalo, joka on kuitenkin saanut uuden tälle vuosikymmenelle tuodun raikkaan ilmeen. Talo Pohjanmaan perinteinen punainen tupa ulkonäkö hämää ensinäkemältä, kunnes silmä tottuu ja havaitsee modernit piirteet. Sisällä yllätys vasta odottaakin! Ensimmäisenä katse kiinnittyy olohuoneen kauniisiin korkeisiin ikkunoihin, joissa on mustat puitteet ja karmit. U-P-E-A-T! Olohuoneen kohdalta on kuitenkin siirryttävä eteenpäin, sillä jono takana alkaa kyllästyä vuoronsa odotteluun minun ihastellessa sydänsilmäemojina noita upeita ikkunoita. Onneksi on kuva, jota voi myöhemmin kotona pällistellä haaveillen omasta talosta ja upeista ikkunoista. Talo Pohjanmaan kiintokalusteissa on muutenkin käytetty rohkeasti ja paljon mustaa, mikä viehättää ainakin allekirjoittanutta. Täällä sanotaan ei kiitos kokovalkoisille sisustuksille!

Toinen asia ikkunoiden jälkeen, mihin kohteessa kiinnittää huomionsa on sen kodikkuus. Heti sisään astuessa tuntuu, kuin talo olisi jo asuttu ja kohteesta huokuu välitön lämmin tunnelma. Tässä kohteessa yhdistyvät taitavasti nostalgiset ja modernit sisustuselementit. Sisustuksen kerroksellisuus onkin mielestäni se, mikä tekee sisustuksesta kodikkaan ja tässä kohteessa siinä oli mielestäni onnistuttu mainiosti. Mustan ja valkoisen toisinaan liian kovaksi jäävä kontrasti on onnistuneesti pehmennetty lämpimillä puunsävyillä ja kasveilla. Perinteisen pohjalaistalon ja modernin liitto on kiehtova vaikka kaikki ratkaisut eivät tunnukaan ihan omilta. Inspiraatiota tämä kohde on kuitenkin pullollaan! Kohteen kodikkuudesta kertonee jotain sekin, että salaa edelleen haaveilen pääseväni päiväunille yläkerran makkariin, jonka tummat sävyvalinnat tekevät siitä pesämäisen houkuttelevan.

kommenttia: 0

Asuntomessut 2016

Asuntomessut 2016

perjantai 7. lokakuuta 2016

Asuntomessuista on jo aikaa, mutta toisaalta näin syksyllähän useimmilla se pesänrakennusvietti iskee, joten vaikka postaus nyt muuten tuleekin vähän myöhässä on se silti mielestäni ajankohtainen. Kesän aikana ehdin siis piipahtamaan myös Seinäjoen Asuntomessuilla. Tänä vuonna ajattelin jättää messut kokonaan väliin, sillä pelkkien messujen vuoksi Seinäjoelle asti matkustaminen ei ajatuksena houkuttanut. Yhdistettiin messut kuitenkin mökkiviikonloppuun Seinäjoen lähistöllä, joten lopulta päädyin minäkin paikalle siis. Kamera ja objektiivit kaivettiin naftaliinista ja vara-akku valmiiksi ladattuna startattiin kohti messuja. Ensimmäistä kuvaa ottaessa se karu totuus sitten valkeni – muistikortti puuttui! Onneksi ystävällä oli mukana oma järkkäri, mutta kyllä harmitti siitä huolimatta. Taisinpa vahingossa myös omia ystävän kameran koko messujen ajaksi, kun innostuin uuden Nikonin kuvanlaadusta. Eipä siis ollut iloa omista Canonin ylimääräisistä objektiiveistakaan siinä vaiheessa.


No nyt kuitenkin itse asiaan. Seinäjokea yhtään tuntematta, en osaa sen tarkemmin kommentoida Pruukinrannan messualueen sijainnista suhteessa muuhun kaupunkiin. Alueen vieressä oleva Kyrkösjärven Tekojärvi pääsi erikoisuudellaan sen sijaan yllättämään. 14 hehtaarin messualueella oli tänä vuonna yhteensä 43 kohdetta, joista jätimme väliin muutamia aikataulun vuoksi ja loppua kohden väsymykselläkin oli osansa asiaan. Rakentaminen ja etenkin sisustaminen tuntui olevan hillitympää viime vuoden Vantaan Kivistön messuihin verrattuna, mutta tietysti mukana oli myös Pohjanmaalle tyypillisiä piirteitä, jotka toivat oman lisänsä. Yllättävää monessa kohteessa oli myös se, että keittiö ja yhteiset oleskelutilat oli sijoitettu kaksikerroksisten rakennusten ylempään kerrokseen. Itse tuota vähän vieroksun, mutta näin kohteissa saatiin kaunein näkymä Kykösjärvelle avautumaan yhteisten tilojen ikkunoista.

Tämän vuoden asuntomessut ei itselleni tarjonnut mitään valtavia vau-elämyksiä, mutta muutama omaan makuun oleva helmi joukosta löytyi kuitenkin ja tietysti useissa kohteissa pienemmät asiat viehättivät. Muutamasta suosikista siis luvassa lisää kuvia myöhemmin!

kommenttia: 0

5 syksyn piristäjää

5 syksyn piristäjää

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Viimeiseen asti kieltäydyin uskomasta sitä todeksi. Varsinkin vielä ennen oman kesäloman alkua vaikka merkit siitä olivat jo tuolloin selkeät. Syksy on täällä, mutta nyt otan sen jo vastaan rauhallisemmin mielin. Alkuun syksyn rauhallisempaan rytmiin oli todella vaikea siirtyä tapahtumarikkaan kesän jäljiltä. Yleensä otan elämänmuutokset rauhallisesti ja annan asioiden tapahtua omalla painollaan.

Tänä syksynä iski kuitenkin ensimmäistä kertaa ahdistus syksyn hitaasta temmosta, joka tuntui vauhdikkaan kesän jälkeen pitkästyttävältä ja lopulta olo oli todella aikaansaamaton. Aika valuu hukkaan, vuodet vierii ja oma elämä tuntuisi rullaavan paikoillaan siinä samassa tilanteessa, missä vuosi sitten oltiin. Ei sillä, että tämän hetkisessä tilanteessa olisi paljon valittamista, mutta pyrkimys eteenpäin ja halu kehittyä ja kasvaa on nyt suurempi kuin koskaan. Nyt onkin siis aika ottaa syysmasistelun sijasta ryhtiliike ja tehtävä tosissaan töitä niiden isompien haaveiden eteen - ensiaskeleet on jo otettu. Siihen asti on kuitenkin hyvä muistaa nauttia niistä syksyyn kuuluvista pienemmistä asioista. Alla muutama pikku juttu, joilla omaa syksyäni olen piristänyt.


Ensimmäinen virallinen syksyvaihteelle vaihtamisen merkki omalla kohdallani oli uusien villalankojen hankkiminen ja sukkien neulomisen aloittaminen. Värivaihtehtoja luvattoman kauan punnittuani löysin lopulta mielestäni koko viiden metrin seinän peittävän lankahyllyn parhaat helmet! Enää odottelen, että vanhat valmiiksi taipuneet bambukutimet naksahtaisivat poikki, jotta pääsisin upgreidaamaan hiilikuituisiin. Aurinkoinen vapaa sunnuntai meni ohi sisällä sukkaa kutoen, mutta onnistumisen tunne on 100%, kun päivän päätteeksi jäljellä on enää sukan kärki.

Syksyä kohden kesän aikana terassilla nautitut viini ja drinkkiherkut vaihtuvat teen juomiseen. Teen tuomat terveysvaikutukset taitavat lopulta viedä voiton suhteessa viiniin, joten ei kun kohti terveellisempiä elämäntapoja teen voimin! Pieni piipahdus Théhuoneella voisikin piristää syksyä entisestään. Olen jonkin aikaa haaveillut heidän todella kauniista värikkäistä japanilaisista teepurkeista.


Vaan mitenkäs kävi siellä lenkkipolulla viihtymisen kanssa? Kolmen viikon tauko lenkkeilyyn ja muuhun urheiluun muutti lomailijan lapamadoksi, vaikka reippaana loman alussa vielä lenkkeilin Alster järven ympäri nyt lähinnä pohdin mistä löytäisin kohtuu hintaisen kuntosalin, jossa pääsisin lämmittelemään kylmästä täriseviä luitani rentouttavalle joogatunnille. Kasvoja vasten hakkaava viima kun ei oikein innosta. Kuntosalin kehonhuoltotunneilta opitut jutut on nyt kuitenkin otettu kotikäyttöön tositarkoituksella.

Sain vihdoin hankittua kirjastokortin muutama viikko sitten! Innostuksen määrästä kertonee jotain se, että opin kahdessa päivässä kortin 14 numeroisen sarjan, jota kirjaston verkkopalveluun kirjautuminen vaatii. Lukulistoja ja varauksia onkin kertynyt jo sen verran, että loppu vuosi pitäisi olla luettavien kirjojen osalta selvää kauraa. (Lukuvinkkejä täältä, täältä ja täältä.) Siinä innostuessani varailin sitten kaikkea mielenkiintoista, joista yllättäen JHT: musta lammas varaus jäi kutkuttelemaan kaikista eniten. Nyt pitäisi vaan jaksaa odottaa, että kaikki 85 kirjan ennen minua varannutta lukisivat sen nopeasti.


Granaattiomenat kauppojen hedelmä ja vihannes osastoilla kielivät mielestäni jo jostain paljon vakavammasta, kuin syksystä, mutta ihan vielä ei ole sen aika eihän? Nyt saa vielä nauttia viikunoista ja jospa jostain vielä saisi kanttarellejakin tämän herkullisen reseptin toteuttamiseen.

kommenttia: 0