Sinivalkoinen

Sinivalkoinen

tiistai 6. joulukuuta 2016

Tämän päivän teemana on luonnollisesti 99 -vuotias Suomi ja perinteen mukaan kaikkialla maassa asettaudutaan mukavasti sohvalle ja otetaan siihen käden ulottuville sopivasti eväitä. Sitten seurataan suuremmalla jännityksellä kuin juonenkäänteitä Kauniissa ja rohkeissa. Kuka on saapunut paikalle, kenen kanssa ja mihin on pukeuduttu? Linnanjuhlien vastaanotto taitaa olla niitä ainoita kertoja, kun tv:stä napsautetaan päälle Yle eikä Netflix.


Itselläni ei ole sen kummempia perinteitä itsenäisyyspäivänä. Kuvien sinertävä kimppu ja pari valkoisia kruunukynttilöitä yhdessä ovatkin poikkeuksellinen näky tässä taloudessa ja oikeastaan vaan sattumaa. Jouluisen sinikatajanoksan ympärille rakentuneen kimpun hankin kotiin jo edelliseksi viikonlopuksi tuomaan lisää havun tuoksua. Kimpussa näkyvä sinipiikkiputki on yksi uusista suosikeistani. Sen pehmeä sininen sävy sopii itselleni paremmin kuin voimakkaan siniset kukat – sinivalkoisista kimpuista puhumattakaan. Valkoiset kruunukynttilät taas löytyvät ruokapöydältä jo syksyn ensimmäisistä pimeistä illoista lähtien.

Illemmalla on sitten luvassa ystävien keskeistä aikaa siihen perisuomalaiseen itsenäisyyspäiväperinteeseen osallistuen. Tarkoituksena olisi siis parhaimpiinsa pynttäytyneenä seurata silmä tarkkana linnan tapahtumia, naposteltavat käden ulottuvilla ja arvosteluraati vierellä.

Ulkomailla matkustaessa olen tottunut siihen, että suomalainen otetaan vastaan kahdella eri tavalla – joko olet ujo introvertti tai maasi puolesta paasaava patriootti. Matkustelevan suomalaisen korvaan on saattanut kerran jos toisenkin päätyä näitä "kehuja" suomalaisten isänmaallisuudesta. Näin myös omalla kohdallanikin, vaikka taidan näistä kahdesta vaihtoehdosta tippua ennemmin introvertti kategoriaan.

Patrioottikortti saatetaan vetää esiin yllättävissäkin paikoissa. Esimerkiksi kerran toistaiseksi kunniastaan kruunaamaton, mutta vahvan enemmistön mielestä jäätelömaailman kuninkaaksi kuuluvan gelatomaan jäsen kysäisi omaksi vahingokseen millaista suomalainen jäätelö on. Annettiin ymmärtää, että meillä on kuitenkin totuttu kylmään ja jäähän. Vastaukseni alkoi hieman liian perinpohjaisesti suomalaisten maitotuotteiden laajasta skaalasta. Pian kysyjä olikin jo sitä mieltä, että tässä on nyt taas yksi niistä. Olisi ilmeisesti kuulunut vastata, ettei ainakaan parempaa kuin Italiassa.

Totuus kuitenkin on, että meillä jäätelö on oikeasti ihan hemmetin hyvää! Harmi että pääsin juuri ja juuri siihen asti, eikä täyttä varmuutta syntynyt siitä rekisteröikö kysyjä lopun vastauksestani ollessaan jo tuohtunut oman gelatonsa puolesta. Täällä meillä on myös paljon muuta hyvää, joten kannattaa siirtyä keskustelussa jäätelöstä niihin muihin aiheisiin. Väittelyä suomalaisen gelaton paremmuudesta tuskin tulet voittamaan ja rehellisesti sanottuna kukaan meistä ei varmaankaan tahdo sellaista edes aloittaa. Kyllä täälläkin kumarretaan gelateriaa kohden vaikka tiedostetaan samalla se oman maan laatu. Isänmaanystävän leiman uhallakin aion kuitenkin jatkaa mielummin linjaa, jossa tuon ulkomailla esille niitä hyviä puolia kotimaastani. Ne ei niin positiiviset kun on kuultu jo varmasti.