Havun tuoksua

Havun tuoksua

torstai 24. marraskuuta 2016

En ole juhlapyhien perinteiden suurin ystävä. Ei sillä että olisin jotenki niitä vastaan, mutta en vain ole sitä tyyppiä, joka vaihtaa pöytäliinaa ja verhoja juhlapyhän mukaan. En koristele järin paljoa muutenkaan pyhien mukaisesti vaan ennemminkin vuodenajan mukaan. En edes erityisemmin välitä siitä, missä päin maailmaa pyhäni vietän. Kunhan ympärillä on ystäviä, läheisiä tai perhettä.

Monille juuri joulu tuntuisi olevan kaikista pyhistä se tärkein. Näin on oikeastaan omalla kohdallani myös, mutta siitä huolimatta huomaan, etten tunne ihan yhtä vahvasti joulun perinteitä kohtaan, kuin muutamat ihmiset lähipiirissäni. Osa kun ei tunnu voivan edes kuvitella esimerkiksi syövänsä kenenkään muun kuin oman äidin valmistamia joulupöperöitä.


Muutaman joulun ulkomailla vietettyäni voin todeta, etteivät ne kerrat ainakaan mitenkään kamalia olleet. Oikeastaan ne ovat painuneet paljon vahvemmin mieleeni juuri niiden erilaisuuden vuoksi. Onhan se toki kaukana tutusta ja turvallisesta olla marraskuisena päivänä vertailemassa muovikuusia ja valitsemassa sitä tuuheinta ja aidoimman väristä Bondi Junctionin Target -myymälästä, kun ulkona on +34°c. Tai viettää joulupäivää Bondi Beachilla ystävien kanssa. Ja vaikka kinkku ja laatikot hyvältä maistuukin niin kyllä vaan maistuu myös juustofondue Klostersin vuoristoisessa ja lumisessa maisemassa.

En odota joululta suuresti perinteisiä jouluruokia kinkkua tai laatikoita, mutta joka vuosi käydään pientä kädenvääntöä toisesta joulun perinteestä – joulukuusesta. Rakastan joulukuusia, eikä pienet lehtikuusetkaan oikein aja samaa asiaa, vaikka suloisia ovatkin. Toistaiseksi kädenvääntö on päättynyt allekirjoittaneen voittoon. Ainakin niinä jouluina, jotka vanhempieni luona on tullut vietettyä. Tänä vuonna keskustelu kuusesta ja sen tulemisesta tai tulematta jäämisestä aloitettiin kuitenkin poikkeuksellisen varhain.

Jouluun on nyt tasan kuukausi, mikä oman kalenterini mukaan tarkoittaa sitä, että lahjat pitäisi olla jo ostettuna ja muut saavat nyt aloittaa jouluhössötyksensä. Tänä vuonna lahjat on kuitenkin jääneet jostain syystä hankkimatta, joten taidanpa olla muiden mukana tänä jouluna lahjan etsintä rumbassa.

Koska kuusi gate keskustelu aloitettiin tänä vuonna niin varhain en halunnut jättää kaikkea sattuman varaan. Siispä ensimmäisenä marssin suorinta tietä ostamaan Edbladin Spruce -tuoksukynttilää. Eihän tämä tietenkään sama asia ole kuin oikea joulukuusi. Ei ole kuusen hakua metsästä isän kanssa (krhm tapahtui oikeasti viimeksi varmaan ollessani polven korkuinen), sen koristelua, houkuttelevaa lahjakasaa kuusen alla tai kissaa juomassa vettä kuusenjalasta (äidin jokavuotinen murhe kun kuusi kuolee kissan juotua siltä veden). Se tärkein kuitenkin löytyy – hurmaava havun tuoksu!