Muistan vieläkin hyvin sen tunteen, kun ensimmäistä kertaa lähdin yksin lentokoneella matkaan. Jännitystä oli ilmassa erityisesti vanhempieni puolelta ja perhosia vatsassa ehkä vähän itselläkin. Nuorena ja itsevarmana sitä kuitenkin löytyi vahvaa luottoa, että kaikki kuitenkin sujuu niinkuin pitääkin. Matkaan lähdin vähän naivin tietämättömänä ja sen kummemmin stressaamatta.

 photo australia_rainforest_zps8pd4rwio.png

Olin valmistunut juuri saman vuoden keväänä ylioppilaaksi, välivuosi koulusta oli edessä ja kesätyönä aloitettua ravintolatyöntekijän pestiä oli jatkettu syksyn tullen toistaiseksi voimassa olevaksi. Takataskussa kuitenkin poltteli ylioppilaslahjaksi saatu Australian matka. Jos ei nyt niin milloin?

Pian päätöksen jälkeen odottelinkin jo matkalippu kourassa lähtöä. Päätös tapahtui tuon ikäiselle tyypillisesti päivässä, mutta eipä sitä ei ole tarvinnut koskaan katua – päinvastoin!

Luvassa oli kolme kokonaista kuukautta maailman toisella puolella. Niin kaukana kotoa en ollut koskaan käynyt saati ollut poissa muutamia viikkoja pidempiä jaksoja lukuun ottamatta. Kaikki kävi todella kivuttomasti niin työn kuin matkan suunnittelun puolesta. Nuoriin matkusteleviin työntekijöihin tottunut työnantaja myönsi vapaan silmää räpäyttämättä, hyvän hintaiset lentoliput sopivana ajankohtana löytyivät seuraavan parin viikon aikana ja paikka kielikurssille heti seuraavaksi. Toisaalta lähdöstä teki helpon myös se, että tiesin etten lähde niin sanotusti tyhjän päälle vaan vastassa odotti äidin sisko perheineen. Vaikeinta tuolloin taisi olla kavereiden jättäminen niinkin pitkäksi aikaa kun kolme kuukautta ja tätä piti tietysti erikseen surra läksiäisten muodossa.

 photo australia_flower_zpsxxk1uvey.png

Lopulta kolme kuukautta muuttui puoleksi vuodeksi ja pienen ihmisen haaveet todeksi samalla kun Australian keskikesä muuttui syksyn sadekaudeksi. Vaikka perheen kanssa oltiin matkusteltu jonkin verran Euroopassa oli tämä kuitenkin jotain ihan muuta ja uutta. Tästä matkasta alkoi virallisesti toistaiseksi loputon matkakuumeeni – wanderlust ja fernweh. Matka ja siitä seuranneet asiat sekä tapahtumat määrittelevät edelleen vahvimmin sen keneksi olen tullut ja mihin elämässä tähtään.

Kaikille matkaan lähtö ei tietenkään ole mahdollista tai tapahdu yhtä helposti. Kannustan kuitenkin jokaista siitä haaveilevaa kokeilemaan. Ilahduinkin melkein liikutukseen asti, kun kuukausi takaperin huomasin erään edellisessä työpaikassani ohjauksessani olleen harjoittelijan lähteneen toteuttamaan haavettaan maailmalle kaikista alunperin luettelemistaan esteistä huolimatta. Where there is a will there is a way. Voin melkein vannoa, että et tule katumaan!

 photo australia_rainforest3_zpskhrhhfho.png

Lähetä kommentti

Sisällön tarjoaa Blogger.

Instagram