Self help, did it help?
torstai 10. marraskuuta 2016
Myönnettävä se kuitenkin on, että itsekin tulin lopulta niin uteliaaksi vallitsevan self help buumin keskellä, että oli päästävä käsiksi useampaankin teokseen.
Lopulta luettueani huojuvan pinollisen self help kirjoja olin kuitenkin onnellinen saadessani palauttaa kirjat takaisin kirjastoon. Mikä helpotus! Kirjat eivät jää pölyttymään omiin nurkkiin (okei vaikken Marie Kondon kirjaa olekaan vielä lukenut niin ainakin se eniten pinnalla ollut sanoma on iskenyt itseeni). Toinen suurempi helpotus oli kuitenkin se, etten kokenut tarvitsevani niitä tai saavani niistä omaa pientä maailmaani mullistavia uusia ajatuksia. Nämä ajatukset olivat jo olemassa ja ainakin suuri osa niistä itsestäänselvyyksiä.
Elänkö sitten jo hyvää elämää? Olenko jo paras mahdollinen itseni?
Tuskin kuitenkaan. Voidaan kai kuitenkin sanoa, että yritän parhaani kulloisessakin tilanteessa.
Self help tarkoittaa sanan mukaisesti itseapua ja pohjimmiltaan niistä jokaisen sanoma on tämä: tee näin ja sinusta tulee onnellinen. Pohdin ja tunnustelen. Lopputulos on kuitenkin useimmiten tämä: liibalaaba liibalaaba. Moni asia ei toimi edes ajatuksen tasolla, joten pitääkö silloin vaivautua edes kokeilemaan? Yleensä olen kyllä varsin utelias kokeilemaan ja olemaan itseni koekaniini, mutta rajansa kai silläkin. Toisaalta taas muutamia kirjoissa mainittuja tapoja olen toteuttanut jo muutenkin eli ehkä näissä lopuissakin on jokin pointti.
Olenko sitten poikkeuksellisen itsekeskeinen tiedostaessani jo sen mikä minut tekee onnelliseksi? Vai meniköhän tässä itseltä jokin pahasti ohi?
Uteliaisuudesta taidan jatkaa näiden lukemista. Ainakin silloin tällöin! Ehkä vielä joltain sivulta minullekin aukeaa uusia ulottuvuuksia.
Lähetä kommentti