Second Chance
tiistai 22. joulukuuta 2015
Jo jonkin aikaa olin pohtinut olevani valmis antamaan vanhalle tuttavuudelle uuden tilaisuuden. Lähes viisi vuotta mahtuu tähän väliin. Sitten viimein luettuani Sofia Ruudun tekstin 5 x Jealous varmistui tuo tunne asian toteuttamiseen. Niinpä laitoin samantien viestin juuri ulkomailta palaaville vanhemmilleni, jotka ystävällisesti toivat mukanaan tuon vanhan tutun - Chanel Chance EdT tuoksun.
Kuvankaunis kaimani tullaan varmasti muistamaan myös ilman henkilökohtaista tuoksua, mutta ymmärrän ja allekirjoitan kuitenkin kaiken täysin tuosta ajatusmaailmasta. Tosin sillä erotuksella, että oman tuoksuni luulen löytäneeni jo silloin kymmenen vuotta sitten. Kenenkään toisen tuntemani tuoksua en käyttäisi ja muutaman läheisen kokeiltua tätä omaksi tuntemaani tuoksua on se todella tuntunut lähes identiteettivarkaudelta.
Olen kokenut erilaiset tuoksut aina hyvin vahvasti. Sanoisin, että jopa poikkeuksellisen vahvasti. Jokin itselleni entuudestaan tuttu tuoksu saattaa herättää hyvinkin vahvoja tunteita ja viedä samaan tunnelmaan ja hyvin eläväntuntuisesti siihen hetkeen, josta tuoksun muistan. Tällaiset muistot ovat usein niitä hyvin onnellisia ja iloisia. Joskus tuoksu sitten taas yhdistyy tunteeseen sieltä toisesta ääripäästä.
Tämän oman suosikkituoksuni kohdalla, jota ehdin käyttää jopa kuusi vuotta ja joka jo muistutti ystäviäni minusta kävi valitettavasti jälkimmäisellä tavalla ja lopetin siitä syystä sen käyttämisen. Tuolloin viisi vuotta sitten yhdistin tuoksun siihenastisen elämäni onnellisimpaan aikaan, jonka aikana olin oppinut tuntemaan itseäni niin paljon paremmin ja kasvanut ihmisenä valtavasti. Tuo aika oli siis hyvinkin onnellista, mutta sen päättyminen tuntui sitäkin haikeammalta.
Onnellisia hetkiä on sittemmin ollut onneksi paljon, eikä elämä ja oppiminen loppunut siihen missä parfyymipullon viimeinen pisara oli käytetty. Näille onnellisille hetkille on kaikille oma tuoksunsa, joista olen myös omalla tavallani todella onnellinen, mutta sen oman tuoksun puuttuminen on kuitenkin jäänyt harmittamaan. Nyt voin kuitenkin palata eri hetkiin elämässä ihan vain käymällä tuoksuttelemassa niitä kaupan hajuvesiosastolla. Näistä tuoksuista matkanvarrella mikään muu ei kuitenkaan ole tuntunut yhtä oikealta.
Muutama viikko uuden, mutta samalla vanhan tuoksun kanssa on nyt kulunut ja voin todeta, että vaikka alkuun tuhansien muistojen mieleen palaaminen hieman pelotti en voisi olla tyytyväisempi tämän oman tuoksuni kanssa.
For quite some time I had been toying with the idea of going back in time - scent wise. You see I used to wear the fragrance that was just right for me, but stopped since it reminded me of so many things that were somewhat painful at the time. I don't think I'm exaggerating when I say that I actually might be over sensitive to scents. They bring me back to moments and feelings so alive It's impossible to even describe.
In between I've had several different fragrances that now remind me of different things and I like to get back to those fortunate moments by just smelling the different scents. However somehow none of them have felt just as right as the one I left behind - Chanel Chance EdT. So the time came for a second chance.
Since I started using this fragrance again I've relived several old memories, good and bad. But the thing is that the time has given all those memories those lovely silver linings.
Lähetä kommentti